12. touko, 2021

Ajatuksia toivosta

Muutama päivä sitten sain tiedon pienen pojan poikani Aapon autismin kirjon mahdollisesta diagnoosista. Vallitsevan tilanteen vuoksi tarvittavat tutkimukset siirtyvät syksyyn. Vaikka tieto ei tullut täytenä yllätyksenä - olimme osanneet siihen jo varautua pojan oireiden pohjalta - siitä huolimatta mieleni valtasi suru. Suru ymmärryksestä, että Aapo elää tämän asian kanssa koko loppuelämänsä. Siitä ei parannuta, eikä selkeää hoitoa ole, kun oireet näyttäytyvät jokaisessa omalla tavallaan. Suru myös pojastani, joka on tiedon myötä muuttuvan ja uudenlaisen vanhemmuuden ja haasteiden edessä. Suru kertoo rakkaudesta. Hyvin pian mieleni valtasi kuitenkin toivo. Toivo siitä, että näiden oireiden kanssa elämä jatkuu. Pienellä Aapolla ei ole kokemusta toisenlaisesta elämästä, jota hän kaipaisi. Toivo myös siitä, että tarkempien tutkimusten myötä Aapolla ja perheellä on mahdollisuus tietoon, tukeen ja ymmärrykseen, jotka kannattelevat elämässä eteenpäin. Tässäkin tilanteessa on vahvasti toivoa. Elämä kantaa ja jatkuu.

Toivo on näyttäytynyt omassa elämässäni ja tekemässäni syöpäsairaanhoitajan työssä vahvassa ja keskeisessä osassa vuosien varrella; sairastumisen, sairauden ja potilaan polun matkalla, muissa elämän kriiseissä ja vastoinkäymisissä sekä esimerkiksi vallitsevassa tilanteessa ja muuttuneessa elämässämme tänä keväänä. Toivo on elämää kannatteleva dynaaminen voima ja yksi ihmisen perustarpeista. “Toivo on ihmisen liikkeelle paneva voima. Joustavassa ja toivorikkaassa mielessä on tilaa kuljeskella menneeseen, olla nykyhetkessä ja myös säilyttää katseen avaruus kohti tulevaa. On hyvin tärkeää elää nyt, mutta sovussa menneensä kanssa ja vaikuttamalla tietoisesti tulevaan. Toivorikas elämäntapa on kuin soutamista, jossa syvällistä matkustamisen liikettä liikutaan aalto aallolta eteenpäin, mutta katsoen myös kohti mennyttä” kirjoittaa psykoterapeutti Maaret Kallio kirjassaan Voimana Toivo, WSOY, 2020.

Syöpäsairaanhoitajana kohtaamisissa syöpään sairastuneen ihmisen ja perheen kanssa keskeistä onkin tiedon jakamisen ja tuen tarjoamisen ohella yhtä lailla ja etenkin toivon ylläpitäminen. Syöpää osataan ja voidaan hoitaa. Sairaudesta on paljon tutkimustietoa ja sitä tutkitaan lukuisten tutkimusryhmien tekemässä työssä joka päivä. Se tuo toivoa sairastuneen ja läheisten sairauden myötä muuttuneeseen elämään. Yhä useampi parantuu syövästään. Ja niissäkin tilanteissa, joissa sairaus on parantumaton, ihmistä hoidetaan ja hoito jatkuu. Syöpäsairaudesta huolimatta on mahdollisuus hyvään elämään. Toivoa on niin kauan, kun on elämää. Toivossa on vahva elämisen tuntu.

Toivo on mahdollisuus, mahdollisuuksien näkemistä ja luottamusta tulevaisuuteen. Toivo syntyy vuorovaikutuksessa elämän ja muiden ihmisten kanssa. Toivo herättää meissä tahdon selviytymiseen ja eteenpäin menemiseen. Meistä kukaan ei välty vastoinkäymisiltä, menetyksiltä ja kriiseiltä. Hyvään ja syvään elämään mahtuu kaikki elämän värit. Usein ymmärrämme meille tärkeiden asioiden ja ihmisten arvon ja merkityksen menettämisen kautta. Menetykset tuovat elämäämme syvyyttä, kiitollisuutta ja nöyryyttä, vaikka koemmekin usein, että menetykset ovat kallis hinta omalle henkiselle kasvullemme.
Jos toivon vastakohta on toivottomuus, miten voimme tukea toivonsa menettänyttä läheistämme? Miten voimme tuoda ripauksenkin valoa ihmisen elämään, jolla on vain pimeyttä nyt? Toistuvat vastoinkäymiset, menetykset ja kriisit lannistavat. Kyky selviytymiseen, resilienssiinkin väsyy ja taipuu liian painavan taakan alla. “Lohdutonta lohduttaa lämmin ja rauhallinen läsnäolo, pyyteetön rakkaus ja toivon teot. “Maaret Kallio kirjoittaa. Älä jätä yksin ihmistä, joka kaipaa nyt kohdatuksi, kuulluksi ja nähdyksi tulemista. Ihmistä, joka taakkansa alla ei jaksa tai ole kykenevä apua ja tukea pyytämään. Ota rohkeasti askel lähemmäksi! Kysy miten voisin Sinua auttaa? Voisinko kulkea rinnallasi nyt? Yhdessä olemme enemmän!

Jos Sinä koet toivottomuutta elämässäsi, ota askel lähemmäksi ihmistä, jonka koet luotettavaksi tai ole yhteydessä erilaisiin puhelinpalveluihin (kriisipuhelimiin), työterveyshuoltoon tai hoitavaan yksikköösi. Apua ja tukea on tarjolla. Älä jää yksin! <>

Toivon Sinulle voimaa, tahtoa ja toivoa näihin erityisiin päiviin, johon olemme odottamatta ja yllättäen joutuneet! Iloa ja valoa! Elämä kantaa! Olet tärkeä!