21. kesä, 2021

Tähän päivään kuljettu matka

Kirjoittaessani tätä blogia elämme toukokuun alkua. Ulkona on vielä viileää, mutta ilmassa on jo vahva aavistus lähestyvästä kesästä ja toivosta. Toivosta, että koronarokotusten etenemisen myötä pääsemme taas pian kohtaamaan kasvokkain!

Näinä päivinä elän isoa muutosta omassa elämässäni. Muuton myötä kotona ei ole enää lapsia. Lapset ovat kasvaneet aikuisiksi. Yli 29 vuotta sitten on koti ollut viimeksi näin hiljainen. Kaiken muuttokaaoksen keskellä olen pysähtynyt useamman kerran kaapeista löytyvien muistojen äärelle. Eletyn elämän iloja, onnistumisia, suruja, luopumisia, menetyksiä – elettyä elämää, joiden kohdattuja hetkiä ilman en olisi se, joka tänään olen.
Esikoiseni kuoli kaksivuotiaana yllättäen. Samana vuonna menetin minulle rakkaan isäni muutamassa kuukaudessa syöpään. Suru, huutava hätä ja tuska oli liian suurta ja lohdutonta silloin. Huutava menetyksen kipu minussa on vaiennut hiljaiseksi kaipaukseksi. Ammottavasta haavasta on jäänyt arpi. Rakkaat perheenjäsenet elävät sydämessäni.  Tänään tunnen suurta kiitollisuutta mahdollisuudesta yhteisiin vuosiin, yhdessä herättyihin aamuihin ja hyvän yön toivotuksiin. Mitä enemmin tunne meissä koskettaa, sitä merkityksellisempi se on tai on ollut.

Olen miettinyt yhä useammin keho-mieliyhteyttä meissä. Kuuntelin hiljattain Traumasummitin haastattelua trauman ja kivun yhtälöstä sekä kehollisista menetelmistä traumasta toipumisen voimavarana (Karita Palomäki, Marko Punkanen, 2021). Traumasta (läheisen kuolema, onnettomuus, avioero, sairastuminen…) toipuminen edellyttää kehon ja reaktioiden kanssa ystävystymistä. Trauman kohdatessa keho virittyy uhkaan ja vaaraan, autonominen hermosto aktivoituu ja mieli turvautuu selviytymiskeinoihin (taistelu, pako, jähmettyminen, lamaantuminen). Traumatisoitumisen jälkeen hermostomme voi jäädä yli- tai alivirittyneisyystilaan, jonka voi laukaista triggerit (ääni, haju, maku…). Keho muistaa senkin, mitä mieli ei muista. Mietin oman elämäni nielaistuja, kohtaamattomia tunteita ja mitä jälkiä ne ovat omaan kehooni jättäneet. Ja miten olen niitä vältellyt. Ystävystymisestä ei ole voinut aiemmin puhua.

Fyysisiä oireita meissä ei voi erotella tunteista tai stressioireista. Esimerkiksi sairauden hoitojen tai vammautumisen jälkeen voi käydä myös niin, että kudosvaurion parannuttua kipu jää. Kipukokemusta ei voi mitata magneettikuvilla tai laboratoriotutkimuksin. Kivun kokemus on fyysinen ja emotionaalinen kokemus. Vakavan toksisen stressin kokemus altistaa keskushermoston kivun kokemukselle. Yhä enemmän tehdään tutkimusta lapsuuden aikaisista traumoista ja stressikokemuksista sekä niiden vaikutuksista pitkittyneen kipukokemuksen hoidossa. Selvää on, että yhä enemmän tarvitsemme ymmärrystä, aitoa läsnäolevaa kohtaamista, tiedostamista ja tutkittua näyttöön perustuvaa tietoa kokonaisvaltaisesta inhimillisestä ihmisyydestä.

Maaret Kallio kirjoittaa kirjassaan Lujasti lempeä (2016, WSOY): ”Vaikka eletty elämä tuo kokemuksia, näkemystä, viisautta ja vuosirenkaita, ei yhteys elämämme alkuun ja inhimillisyytemme ytimeen saa koskaan kadota. Elämälle on suostuttava koko ajan uudelleen ja uudelleen. Myrskyissä on taivuttava, koska niitä ei voi estääkään ja tyynessä on pysähdyttävä loikoilemaan lämmön valokeilassa. Lujasti lempeä elämä on keskeneräistä, vaivalloista ja työtä pelkäämätöntä. Mutta se on myös myötätuntoista, houkuttelevaa ja kaiken kehityksen edellytys.”

Syvin ihmisyyden tarve on tulla nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi – tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi keskeneräisenäkin, inhimillisenä ja heikkona. Kun nämä ominaisuudet itsessään hyväksyy on avoin rakkaudelle ja elämälle, eikä tarvitse turvautua selviytymiskeinoihin tai elää pelosta käsin. On mahdollista oppia näkemään itsensä, kun on tullut nähdyksi. Kun näkee haavoittuvuuden, keskeneräisyyden ja tarvitsevuuden itsessä, sen voi nähdä myös muissa. Nähdä pinnan alle inhimilliseen ihmisyyteen, jolloin ei ole tarvetta tuomita ja tuomaroida muita ihmisiä hämmentävästäkään käytöksestä.

Pysähdy hyväksyvästi havainnoimaan ja uteliaasti ihmettelemään kehosi viisaita viestejä ja pysähdy virtaavien tunteiden äärelle. Lempeitä ajatuksia, itsemyötätuntoa, korjaavia kokemuksia ja rakkautta Sinulle näihin päiviin! Olet tärkeä!

Lämpimin ajatuksin

Miia